Sähkön käyttäjät avainasemassa sähköenergian hintojen hillinnässä

Julkaistu: 29.7.2022

Lähdetään liikkeelle sähkömarkkinoiden peruslähtökohdista ja lainalaisuuksista, joista nostan esiin viisi.

1) Sähkömarkkinoilla vallitsee vapaa kilpailu, ts. sähkön tarjontaa eli tuotantoa ja toisaalta kysyntää eli sähkönkulutusta ei ole rajoitettu. Sähkön tuottajat voivat päättää millä hinnalla ja kuinka paljon ne tarjoavat tuottamaansa sähköä markkinoille. Sähkön käyttäjät voivat puolestaan päättää kuinka paljon ja millä hinnalla he ovat valmiita sähköä käyttämään. Sähköä käyttävät asiakkaat voivat myös vapaasti valita miltä sähkönmyyjältä ne sähkönsä ostavat.

2) Sähkönmyyjät ovat asiakkaidensa avoimia toimittajia. Tämä tarkoittaa sitä, että sähkönmyyjän on toimitettava joka hetki se määrä sähköä, jonka asiakas käyttöpaikassaan kuluttaa.

3) Toisin kuin useimpia muita hyödykkeitä, sähköä ei voi varastoida suuria määriä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköä on tuotettava joka hetki sen verran kuin sitä käytetään. Akkujen yleistyminen muuttaa tilannetta pikkuhiljaa, mutta niiden vaikutus on vielä sähkömarkkinoiden kannalta suhteellisen vähäinen.

4) Sähkön hinta muodostuu tukkumarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Tuottajat tekevät tuotannostaan määrä- ja hintatarjoukset joka päivä seuraavan vuorokauden jokaiselle tunnille, ja ostajat tekevät samoille tunneille ostonsa määrä- ja hintatarjoukset. Näistä muodostuu kysyntä- ja tarjontakäyrät, jotka ovat julkisesti saatavilla Nord Pool -sähköpörssin nettisivuilla.

5) Sähkön tuottajat ja myyjät eivät voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon sähköä käytetään, ja siten myös täytyy tuottaa ja ostaa kunakin tuntina. Siihen voivat vaikuttaa vain sähkön käyttäjät.

Näiden peruslähtökohtien myötä on selvää, että hintaan vaikuttavat sekä tuottajien että sähkönkäyttäjien päätökset ja toimet. Jos sähkön kysyntä kasvaa, tuotannon on pakko kasvaa mukana. Toisaalta, jos kysyntä laskee, tuotannon on vähennyttävä, koska sähköä ei voi varastoida, toisin kuin vaikkapa bensiiniä, perunoita ja kodinkoneita. Jotta voisi ymmärtää, miksi sähkön hinta vaihtelee, kannattaa tarkastella sekä tarjontaa että kysyntää. Vapaiden markkinoiden idea on, että sekä tuottajat että kuluttajat toimivat aktiivisesti ja rationaalisesti.

Sähkön tuotannossa on koettu suuria muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Näistä merkittävin muutos on se, että uusiutuvan tuotannon määrä, jonka muuttuvat tuotantokustannukset ovat lähellä nollaa, on kasvanut valtavasti. Tästä on seurannut se, että säädettävän tuotannon, joka on perustunut suurelta osin fossiilisten polttoaineiden polttamiseen, määrä on pienentynyt. Tämä johtuu siitä, että polttamiseen perustuva tuotanto ei ole ollut kilpailukykyistä uusiutuvaan tuotantoon verrattuna.

Tämä kehitys, eli fossiilisen tuotannon väheneminen ja uusiutuvan tuotannon lisääntyminen, on ollut selkeä poliittinen tavoite. Kehitystä on vauhditettu mm. tukemalla uusiutuvaa sähköntuotantoa, erityisesti tuulivoimaa, ja toisaalta rasittamalla fossiilista sähköntuotantoa velvoittamalla tuottajat hankkimaan päästöoikeuksia. Voidaan sanoa, että tämä poliittinen tavoite on Suomessa saavutettu. Fossiilisia polttoaineita polttavien tuotantolaitosten määrä on vähentynyt, koska laitokset on suljettu kannattamattomina, eikä niistä siten ole enää sähköä saatavilla.

Tästä johtuen sähköntuotannon keskimääräiset päästöt ovat vähentyneet. Kuitenkin yhä edelleen fossiilisten tuotantolaitosten sähköä tarvitaan aika ajoin korkean kysynnän aikana kattamaan sähkön kysyntä. Koska fossiilisen sähköntuotannon kustannukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti päästöoikeuksien sekä hiilen ja kaasun hintojen nousun myötä, myös sähkön hinta on kyseisinä ajanjaksoina noussut korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin vapailla sähkömarkkinoilla.

Syitä siihen, miksi yhä edelleen tarvitaan melko usein huikean kallista fossiilista sähköä, on kaksi. Ensinnäkin uusiutuvan sähkön tuotantomäärää ei voida juurikaan säätää, eikä varsinkaan lisätä, suuremmaksi kuin luonnonolot ja sää sallivat. Kun ei tuule eikä paista ja on kuivaa, uusiutuvaa sähköä on niukasti tarjolla.

Toinen syy on se, että varsinkin Suomessa sähkön kulutus ei juurikaan vähene hintojen noustessa, vaan sähköä käytetään tyypillisesti tukkumarkkinoiden hinnasta välittämättä. Julkisuudessa on totuttu puhumaan sähkön hintaa käsittelevissä jutuissa lähes yksinomaan sähkön tarjonnasta, ikään kuin kysynnällä ei olisi merkitystä. Tämä asetelma on kuitenkin virheellinen, ja siihen on odotettavissa suuria muutoksia. Vapailla markkinoilla hintakriisejä ei ole tarkoitettukaan ratkaistavaksi vain tarjonnan keinoin, vaan kysynnällä on aivan keskeinen merkitys.