Pakollisten latausasemien takarajaan enää 1,5 vuotta

Lain koko nimi on Laki rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä. Sen tärkeimmät pykälät ja momentit liittyvät uudisrakennusten ja ”laajamittaisesti korjattavien” rakennusten latausvalmiuksien rakentamiseen ja ilmastointijärjestelmien automatisointiin.

Latauspisteisiin liittyen laissa on myös suurta osaa kaupallisista ja julkisista rakennuksista ihan pian koskeva pakollinen vaatimus.

Riippumatta siitä, onko kyseessä uusi, vanha, remontoitava tai sellaisenaan hamaan tulevaisuuteen jatkava rakennus, sen yhteyteen on monissa tapauksissa asennettava vuoden 2024 loppuun mennessä sähköautojen latauspiste. Asia kannattaa ottaa yrityksessä tai yhteisössä käsittelyyn hyvissä ajoin ennen takarajaa, jottei joudu asennusruuhkan jalkoihin.

Latausasemien pakollisia asennuksia koskevan lakipykälän sanamuoto on tämä: ”Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että sellaisessa käytössä olevassa muussa rakennuksessa kuin asuinrakennuksessa, jonka yhteydessä on enemmän kuin 20 pysäköintipaikkaa rakennuksessa tai kiinteistöllä, on asennettuna vähintään yksi latauspiste viimeistään 31. päivänä joulukuuta 2024.”

Pelkän lakipykälän lukemalla voi vielä jäädä iso epäselvyys siitä, mitä oikein vaaditaan ja keneltä. Lain muista määritelmistä onneksi selviää muutama tarkentava kohta, jotka helpottavat ymmärtämään asiaa.

💡 Ensinnäkin lain teksti koskee kokonaisuudessaan vain sellaisia rakennuksia, ”joissa käytetään energiaa sisäilmaston ylläpitämiseen”. Esimerkiksi kylmään varastorakennukseen tai pysäköintitaloon ei siis tarvitse ainakaan tämän lakipykälän perusteella asentaa latauspistettä vaikka parkkipaikkoja olisi sata.

💡 Toisekseen laki ei vaadi latauspisteiden tai latauspistevalmiuksien asentamista mikroyritysten omistuksessa ja käytössä olevien rakennusten yhteyteen. Mikroyrityksellä tarkoitetaan käytännössä yritystä, jonka henkilöstömäärä on alle 10 vuosityöyksikköä ja liikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa.

💡 Kolmantena on tärkeää huomata mitä sanalla latauspiste oikein tarkoitetaan. Kun laissa puhutaan latauspisteestä, niin laitteessa pitää olla joko Tyypin 2 ”normaalitehoinen” latauspiste tai CCS-liittimellä varustettu ”suuritehoinen” latauspiste. Hidaslataukseen käytettävä perinteinen pistorasia ei ole lakien ja asetusten tarkoittama latauspiste.

Normaalitehoisen latauspisteen latausteho voi olla 3,7–22 kilowatin välillä ja suuritehoisen käytännön haarukka voi olla mitä tahansa 25–350 kilowatin välillä, jopa enemmänkin. Lataustehon voi noista haarukoista päättää aivan itse. Myös latauspisteiden määrä on omassa harkinnassa, kunhan niitä on vähintään yksi. Latauspiste voi myös olla täysin yksityinen, täysin julkinen tai mitä tahansa siltä väliltä.

Tällä lailla pannaan osaltaan täytäntöön rakennusten energiatehokkuutta käsittelevä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Kuten edellä mainittiin, laki koskee asuinrakennuksia ja muita rakennuksia, ”joissa käytetään energiaa sisäilmaston ylläpitämiseen”. Asunrakennusten ja muiden rakennusten vaatimukset kuitenkin poikkeavat keskenään toisistaan.

Uusiin ja laajamittaisesti korjattaviin asuinrakennuksiin vaaditaan latauspistevalmius jokaiselle autopaikalle. Käytännössä tämä tarkoittaa kaapelireittien rakentamista autopaikoille, mutta kaapeleita, latausasemia tai niitä syöttäviä sähkökeskuksia ei tarvitse tämän lain puitteissa asentaa.

Jos asuinrakennuksen latauspistevalmiuksien rakentamiseen haluaa ARAn jakamaa valtionavustusta, niin vaatimus latausvalmiuksien toteutuksista on paljon tiukempi. Käytännössä jokaiselle avustusta saavalle autopaikalle pitää tulla sähkönsyötössä oleva kaapeli tai muu sähkönjakelun muoto, johon latausasema on helppo liittää.

Toisaalta, jos latausvalmiudet rakennetaan laajamittaisen korjaustyön yhteydessä, tämän lain edellyttämänä, lain vaatimalle osalle urakasta ei saa ARAn avustusta. Esimerkiksi laajojen kaapelikaivantojen kaivaminen voi olla kallista työtä, joka tässä tapauksessa jäisi avustuksen ulkopuolelle. Joissakin kiinteistöissä saattaa siis olla fiksua rakentaa latauspistevalmiudet jo ennen isompaa peruskorjausta.

Muiden kuin asuinrakennusten tapauksessa ARAn avustusta on tarjolla siinä tapauksessa, että latausmahdollisuus tarjotaan ensisijaisesti työntekijöille. Asuinrakennuksista poiketen avustusta ei saa pelkille latauspistevalmiuksille, vaan ainoastaan käyttökuntoon saatettaville latauspisteille.

Lain toteutumista uudisrakennusten ja laajamittaisesti korjattavien rakennusten osalta valvovat paikalliset rakennusvalvojat. Käytännössä latauspistevalmiuksien ja latauspisteiden suunnitelmien on tultava esille rakennuslupahakemuksesta.

Sellaisiin rakennuksiin, joiden yhteyteen vaaditaan latauspisteen rakentamista vuoden 2024 loppuun mennessä ei tarvitse hakea latauspisteasennuksille mitään lupaa tai rekisteröintiä. Näissä tapauksissa valvontavastuu on Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilla.

Jos jostakin lain tarkemmasta määräyksestä, esimerkiksi autopaikkojen laskennallisesta määrästä on epäselvyyttä, kannattaa asiaa kysyä paikallisesta rakennusvalvonnasta.

Laki rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä.

Traficomin ohje ja arviointityökalu: Latauspisteen asentamisvelvoite.

ARAn latausinfra-avustus asunto-osakeyhtiöille.

ARAn latauspisteavustus työpaikoille.