Windfall ja satumaiset voitot - kuka hyötyy kalliista sähköstä?

Pohjoismaiset sähkömarkkinat koostuvat sähkön tuottajista, sähkön vähittäismyyjistä ja sähkön ostajista. Kauppaa käydään seuraavan päivän tuotannosta ja kulutuksesta päivittäin NordPool-sähköpörssissä, jossa muodostuu pörssisähkön hinnat. Sähkön myyjät ilmoittavat hinnan, jolla ovat valmiita tuottamaan sähköä kullakin tunnilla seuraavana päivänä. Sähkön ostajat ilmoittavat tunneittain millä hinnalla ovat valmiita ostamaan sähköä seuraavana päivänä. Kysyntä- ja tarjontakäyrän leikkauspisteessä muodostuu hinta, jolla saavutetaan ennustetun tuotannon ja kulutuksen tasapaino.  

Sähkön pörssihinta voi vaihdella rajusti muun muassa sään mukaan. Sähkön tuottajat, sähkön vähittäismyyjät ja sähkön ostajat voivat suojautua hintavaihtelulta määräaikaisten sopimusten avulla. Määräaikainen sopimus on sitoumus myydä sähköä ennalta sovittuun hintaan tietyn ajanjakson ajan. Tyypillisesti kuluttajien ja vähittäismyyjien väliset määräaikaiset sähkösopimukset ovat kaksivuotisia.

Määräaikaisten sähkösopimusten hinnat perustuvat Nasdaq Commodities -johdannaispörssissä vaihdettuihin sähköfutuureihin, jotka ovat sähkön tuottajien ja sähkön vähittäismyyjien välisiä määräaikaisia sitoumuksia. Tyypillisesti sähköfutuurilla sovitaan 1 MW tehon toimituksesta kiinteään hintaan aikajakson jokaiselle tunnille, esimerkiksi jollekin kuukaudelle, vuosineljännekselle tai koko vuodelle.

Määräaikaisilla sopimuksilla pyritään kiinnittämään myyntituotto sekä hankintakustannus, eli suojataan tulosta. Sähkön tuottajan kohdalla tämä tarkoittaa, että ostetaan tuotantopanoksia, kuten hiiltä, haketta tai kaasua, ja myydään tuotanto hieman kalliimmalla kiinteään hintaan eteenpäin. Sähkön vähittäismyyjän kohdalla tämä tarkoittaa, että ostetaan sähköä johdannaismarkkinoilta määräajaksi ennalta päätetty määrä kiinteään hintaan ja myydään se vähittäismarkkinoille hieman kalliimmalla. Tästä hintaerosta syntyy myyjän myyntikate, joka on teoriassa vakio riippumatta siitä, miten sähkön pörssihinta kehittyy. Käytännössä suojaus ei kuitenkaan koskaan ole täydellinen, jolloin syntyy ylisuojaus- ja alisuojaustilanteita. Sähkön vähittäismyyjän kohdalla ylisuojaus tarkoittaa sitä, että sähköä on ostettu johdannaismarkkinoilta enemmän kuin tarpeeksi. Vastaavasti alisuojaus tarkoittaa, että sähköä on ostettu ennakkoon vähemmän kuin tarvitaan. 

Miten ylisuojaus- tai alisuojaus syntyy?

Yli- ja alisuojaustilanteet ovat ensisijaisesti seuraus siitä, että asiakkailla on oikeus käyttää sähköä miten haluavat, eli sähkön myyntimäärä ei ole tunneittain vakio vaan vaihtelee asiakkaan mielihalujen mukaan. Käytännössä ylisuojaus- ja alisuojaustilanteita syntyy silloin, kun sähkön kulutus poikkeaa ennustetusta. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun on tavallista kylmempää tai lämpimämpää. Esimerkiksi joulukuun alun pakkaset vuonna 2021  johtivat sähkönmyyjillä alisuojaustilanteeseen, jolloin puuttuva sähkö oli ostettava pörssihintaan sähköpörssistä ja siitä seurasi miljoonatappiot. Käänteinen ilmiö kävi keväällä 2020 kun sähkön kulutus romahti kun paikkoja suljettiin koronan vuoksi. Tämä johti ylisuojaustilanteeseen, jossa sähkönmyyjä on sitoutunut ostamaan sähköä kiinteään hintaan mutta sillä ei ole ketään joka haluaisi kuluttaa sen ja ylijäämän joutuu myymään pörssiin ostohintaa halvemmalla. Jälleen tulee tappiota.

Käytännössä myös sähköfutuurien sopimusmalli johtaa aina lievästi epätäydelliseen suojaukseen. Yhdellä sähköfutuurilla sovitaan 1 MW tehon jatkuvasta toimituksesta, mutta tyypillinen sähkölämmittäjä tarvitsee vain 0.002 MW tehoa, kaukolämmittäjä ja kerrostaloasuja vielä vähemmän. Yhtä sähköfutuuria kohden pitää myydä noin 4380 sähkösopimusta kerrostaloon tai 440 sopimusta sähkölämmittäjille. Lisäksi sähköä ostetaan johdannaismarkkinoilta tasateholla, mutta sähkön kulutus vaihtelee suuresti vuorokaudenajan mukaan. Kuvassa 1 on havainnollistettu, kuinka sähköä ostetaan johdannaismarkkinoilta vakioteholla jokaiselle kuukaudelle mutta todellinen sähkönkulutus vaihtelee tunneittain. Osa tunneista on siis ylisuojattuja, osa alisuojattuja, ja tästä poikkeamasta muodostuu profiilikustannus eli kulutusvaikutus. Kulutusvaikutuksella tarkoitetaan siis kulutuspainotetun sähköntoimituksen ja vakiotehoisen sähköntoimituksen hinnan erotusta.

Kuva 1. Sähkönkulutuksen ja johdannaissopimusten hinnankiinnitysten epätäydellisyys.

Kuvassa 2 on esimerkki sähkömarkkinoiden rahavirroista kun sekä sähkön tuottajat että sähkön myyjät ovat tehneet pitkiä määräaikaisia sopimuksia, joiden tekohetken jälkeen sähkön pörssihinta on moninkertaistunut. Sähkön vähittäismyyjä on sitoutunut toimittamaan sähköä kuluttajalle määräaikaisella sopimuksella kiinteään hintaan 6 snt/kWh. Turvatakseen myyntikatteensa, sähkön vähittäismyyjä on ostanut johdannaismarkkinoilta sähköfutuurin, jolla sähkön tuottaja on sitoutunut toimittamaan sähköä myyjälle hintaan 5 snt/kWh. Näiden hintaerosta muodostuu myyjän myyntikate, joka on määräaikaisten sopimusten ansiosta vakio riippumatta siitä, miten pörssihinta kehittyy. Myyntikatteesta maksetaan vielä tasepalvelumaksuja yms. kantaverkkoyhtiölle, hoidetaan kuluttajille annetusta maksuajasta johtuvat rahoituskustannukset, maksetaan sovellusten kehityskulut, asiakaspalvelu, työvoiman palkat yms. ja lopulta jos hyvin käy jotain jää vielä viivan alle ja tuloutuu omistajille. 

Päivittäin sähkön vähittäismyyjä ostaa seuraavan päivän ennakoitua toimitusta vastaavan määrän sähköä pörssihintaan sähköpörssistä. Ennustevirheitä voi korjata vielä päivänsisäisillä markkinoilla, ja lopulta hankittu ja käytetty sähkö tasataan säätösähkön hintaan markkinoilla, joiden hintakatto on pörssisähkön hintakattoon nähden kaksinkertainen eli 10 €/kWh. Myyjän on kaiveltava kassasta sähkön kulutuksella kerrottua pörssihintaa vastaava määrä euroja, jotka tilitetään sähköpörssin kautta sähkön tuottajille. Sähkön tuottajan on futuurisopimuksen mukaisesti siirrettävä johdannaispörssin selvityspankin kautta sähkön myyjälle futuurisopimuksen arvoa vastaava määrä euroja, jolloin sähkön myyjälle jää pörssihinnan ja futuurisopimusten välinen erotus. Tästä sähkön myyjä kattaa tuotantokustannuksensa, ja jos hyvin käy niin jotain jää omistajillekin.  

Kuva 2. Havainnekuva sähkömarkkinoiden rahavirroista. 

Suurin hyötyjä esimerkin tilanteessa on onnekas tai kaukaa viisas halvan määräaikaisen sähkösopimuksen tehnyt kuluttaja tai yrittäjä, joka saa sähkönsä 14 snt/kWh markkinahintaa halvemmalla. Määräaikaisia sopimuksia tehneen sähkön myyjän ja sähkön tuottajan kannalta vaikutus on lähinnä rahoituspuskureiden tarpeen valtavassa kasvussa, koska myyntikate on lukittu etukäteen kiinteähintaisilla sopimuksilla. Tähän liittyy hallituksen julkaisema 10 miljardin euron laina- ja takausohjelma rahoitusvaatimusten kasvusta aiheutuvan kassakriisin ehkäisemiseksi.

Windfall-voitto tarkoittaa odottamatonta ja yllättävää, ilman omaa vaivannäköä saatua onnenkantamoista. Urbaanilegendan mukaan termi on alun perin liittynyt tuulen puista pudottamiin hedelmiin, jotka olivat helppoja poimia tai kruunun mailta laivanrakennukseen varatuista metsistä myrskyn kaatamiin puihin, jotka olivat kansan vapaasti käytettävissä. [1] 

Sähkömarkkinoihin liittyen on väitetty, että EU:n päästökauppajärjestelmä tuottaa ansiotonta etua puhtaan sähkön tuottajille, joiden ei tarvitse maksaa päästöoikeuksista. Kriitikoiden mukaan tämä hyödyttää päästöttömään tuotantoon investoineita, koska he saavat paremman marginaalin tukkumarkkinoilla. Tämä näkemys on helppo ymmärtää, mutta se on vastoin päästökauppajärjestelmän yleistä tavoitetta – luoda kilpailukykyinen ympäristö, jossa puhtaampi teknologia voi kukoistaa. Jos puhtaan sähkön tuottajat joutuvat kohtuuttoman epäedulliseen asemaan, se pysäyttää investoinnit puhtaampaan teknologiaan ja johtaa viime kädessä suurempiin päästöihin. Tämä olisi ongelmallista paitsi ympäristölle myös koko taloudelle. Päästökauppa on suunniteltu kannustamaan yrityksiä tuottamaan vähemmän hiili-intensiivistä sähköä, ja jos tätä tavoitetta ei saavuteta, se estää edistymisen ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Sähköyhtiöt toimivat markkinoilla monessa eri roolissa, josta toimitusjohtajamme Juha Keski-Karhu kirjoitti laajemmin Ukrainan sotaa edeltäneen talven 2021-2022 energiakriisin yhteydessä. Sähköntuottajien keskuudessa energiakriisin aikana voittajia ovat päästöttömän sähkön tuottajat, joiden ei tarvitse ostaa kallistuneita polttoaineita tai päästöoikeuksia, ja joiden tuottama sähkö saa siten kilpailuetua tukkumarkkinoilla. Sen sijaan fossiilista sähköä tuottavat voimalaitokset ovat vaikeuksissa, ja kyse on siitä, riittääkö niiden hintapiikkien aikana saama kate kattamaan myös ajanjaksot, jolloin niiden tuottamaa sähköä ei tarvita. Jos ei, laitokset seisovat tyhjän panttina ja ne ennen pitkää suljetaan. Näin kävi muun muassa Inkoon hiilivoimalaitokselle. Päästöjen ja sähkön markkinamekanismi toimii juuri kuten pitääkin, ja pitkällä tähtäimellä sähkönostajien ja ilmaston etu toteutuu.

Kaupankäynnissä satumaisten tuottojen mahdollisuus syntyy, kun myyntihinta on paljon hankintakustannusta suurempi. Sähkön pörssihinnan moninkertaistumisen yhteydessä tämä tarkoittaa sähkön tuottajia, jotka ovat alisuojanneet tuotantonsa ja sähkön vähittäismyyjiä, jotka ovat ylisuojanneet hankintansa, eli ottaneet tavallista enemmän riskiä. Sähkön tuottaja, joka ei ole kiinnittänyt myyntihintaansa johdannaismarkkinoilla saa tuotannostaan pörssisähkön hinnan. Sähkön myyjä, joka on ostanut etukäteen halvalla enemmän sähköä kuin on sitoutunut myymään voi myydä ylijäämän pörssihintaan. Sama koskee isompia yritysasiakkaita, jotka ostavat sähköä etukäteen johdannaismarkkinoilta.

Satumaisten tuottojen tavoittelun edellyttämään riskinottoon liittyy myös suurten tappioiden mahdollisuus. Sähkön tuottaja, joka ei ole kiinnittänyt tuotantonsa hintaa voi joutua myymään sähköä lähes nollahintaan mikäli sähkön kysyntä yhtäkkiä laskee reilusti. Vastaavasti sähkön myyjä, joka on ostanut etukäteen enemmän sähköä kuin tarvitsee ei pääse hankkimastaan sähköstä eroon kuin tappiolla mikäli yleiset markkinahinnat laskevat.  

Käytännössä kaikki vastuullisesti sähkömarkkinoilla toimivat yritykset pyrkivät suojaamaan valtaosan hintariskeistään vuosiksi eteenpäin. Esimerkiksi pörssiyhtiöiden osavuosikatsauksista löytyy tietoa Suomen suurimman sähköntuottajan hinnankiinnityksistä, joiden mukaan noin 80 % kyseisen yrityksen loppuvuoden tuotannosta on myyty johdannaismarkkinoille hintaan 38 €/MWh ja noin 60 % vuoden 2023 tuotannosta on myyty johdannaismarkkinoille hintaan 37 €/MWh. Tämä tarkoittaa, että vain 20-40 % tuotannosta voidaan myydä kalliiseen pörssihintaan kun loput pitää myydä alle 4 snt/kWh hintaan.

Tämä on toinen kirjoitus sarjassa Sähkömarkkinoiden myytit, jossa pyrimme vastaamaan dataan perustuen yleisiin sähkön käyttöön, sähkösopimuksiin ja sähkömarkkinoihin liittyviin kysymyksiin ja olettamiin. Sarjan edellisessä kirjoituksessa tutkittiin "Kannattaako määräaikainen sähkösopimus tehdä aina kesällä?".