Sähköautoilija selviää sittenkin sähkökriisistä

Vielä vuosi sitten sähköauton lataaminen oli omalla kohdallani tosi halpaa, siis tosi halpaa. Työpaikalla pysäköintiyhtiö tarjosi ilmaiset sähköt ensin paikalle ehtineille, ja vaikka latausteho oli pieni, ei normaalipäivinä yleensä tarvinnut ladata kotona ollenkaan. Kotilaturi ja julkiset laturit toimivat vain satunnaisena hätävarana. 

Ei sillä, että kotona lataaminen olisi ollut kallista. Sähköenergian ja sähkönsiirron hinnat olivat jokseenkin viisi ja viisi senttiä kilowattitunnilta. Sähköautoni keskimääräinen kulutus on 20 kilowattitunnin paikkeilla sataa kilometriä kohden, eli kotona ladattuna sadan kilometrin hinnaksi tuli pari euroa. 

Samaan aikaan viime vuonna bensiini maksoi kenties 1,30 euroa litralta, jolloin vastaavan kokoisen bensiiniauton polttoaine olisi maksanut noin kahdeksan euroa sadalta kilometriltä. 

Sen jälkeen alkoi energiakriisi: polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnat nousivat, kuiva vuosi tyhjensi padot, Ukrainan-sota keskeytti sähkön toimitukset Venäjältä Suomeen, ja kaasun loputtua Euroopan sähkön hinnat kiipesivät pilviin, mikä nosti välillisesti myös Pohjoismaiden hintatasoa. 

Omalla kohdallani asiaan vaikutti myös se, että muutimme uuteen toimistoon, jossa ei ollut enää ilmaista latausta, ja lokakuussa viiden sentin sähkösopimuskin vaihtui pörssisähköön. Oma sähköautoiluni olisi siis asteittain pahenevassa energiakriisissä. Vai oliko? 

Asun omakotitalossa, joten voin vapaasti päättää milloin autoani lataan. Niinpä pörssisähkösopimus eli spot-hinnoiteltu sähkö oli viime syksynä perheessämme loogisin vaihtoehto. Kalliit pörssitunnit kohdistuvat kotimme peruskulutukseen, mutta sähköautomme käyttää verkkosähköä vain vuorokauden halvimpina tunteina. 

Pörssisähkösopimuksen alettua lokakuu oli kohtuuhintainen, marras- ja joulukuu tasaisen kalliita ja tammikuu melkeinpä halpa. Koska pörssisähkö on yön pimeimpinä tunteina usein halpaa ja välillä lähes ilmaista, sähkön keskihinta on jäänyt marginaaleineen ja arvonlisäveroineen pelättyä alemmas: lokakuussa 10,55 snt/kWh, marraskuussa 18,90 snt/kWh, joulukuussa 23,16 snt/kWh, tammikuussa 7,46 snt/kWh ja helmikuussa 8,13 snt/kWh. 

Yleisen hintatason kohoamisen vuoksi sähkölaskut ovat olleet aiempaa suurempia, mutta sähköautoa siitä ei voi syyttää. Halvoille tunneille painottunut lataaminen on todellisuudessa ollut talvellakin vain vähän kalliimpaa kuin vanhalla viiden sentin sähkösopimuksellani. Sata kilometriä on maksanut pörssisähköasiakkuuteni aikana keskimäärin hieman yli kolme euroa sadalla kilometrillä. Prosentuaalinen kasvu on toki 50 prosenttia. 

Kuva 1. Sähköauton fiksu lataaminen vie kovimmat sähkönkulutukset yön halvimmille tunneille. Laturi on 11-kilowattinen, joten käytännössä autoa on ladattu 2–3 päivän välein, tunnin tai pari kerrallaan.

Minun ei tarvinnut muuttaa lataamisen rutiineja pörssisähköön siirtymisen myötä. Olen ladannut autoa kotona pääasiassa öisin ihan alusta alkaen. Yksi peruste siihen oli kodin oman sähköinfran kuormituksen tasaaminen ja toisena sähköverkon kuormituksen tasaaminen.  

Viimeksi mainitussa yhden auton osuus on toki häviävän pieni, mutta olen pitänyt periaatetta tärkeänä. Olen siis ennen spot-sähköön siirtymistäkin ladannut jokseenkin halvimpien yötuntien aikaan, koska silloin yleinen sähkönkulutus on matalimmillaan. 

Alussa käytin latauksen ohjaamiseen auton sisäistä latausajastinta, ja myöhemmin siirryin käyttämään ajastimella varustettua älylatausasemaa. Riittävä tarkkuus tuli siitä, kun latauksen asetti alkamaan klo 03:00. Nykyisin latauksiani ajastaa mobiilisovellus, joka kertoo autolle, milloin lataustapahtuma on spot-sähkön hinnan perusteella syytä aloittaa. 

Jos lataushintaa haluaa optimoida vielä tarkemmin, voi sähkön hintaa arvioida kaksi tai kolmekin päivää eteenpäin. Täyssähköauton latausta voi usein viivästyttää vuorokaudella, ellei akku sattumalta ole ihan tyhjä. Seuraavan vuorokauden tarkan spot-hinnan tietää vasta edellisenä iltapäivänä, mutta Fingridin tuulivoimaennuste antaa vinkkiä siitä, mille tasolle spot-hinnat parin seuraavien kolmen vuorokauden aikana asettuvat. Tuulivoiman tuotannon vaihtelut nimittäin heiluttelevat sähkön hintaa kaikista eniten. 

Jos sähköautoileva omakotitalon asukas on hankkinut tasahintaisen sähkösopimuksen, vieläpä kalliiseen aikaan viime vuoden puolella, niin sitten autoilu on sen verran kalliimpaa sopimuksen loppuun saakka. Mutta jos nyt on hankkimassa uutta sopimusta, kannattaa ottaa joko pörssisähkösopimus tai Väreen Välkky-sähkösopimuksen kaltainen kulutusprofiilin huomioiva sopimus. 

Pörssisähköllä voi päästä käsiksi kaikkein halvimpiin hintoihin, mutta toisaalta kalliiden tuntien riskikin on kaikkein suurin. Välkyn kaltaisessa sopimuksessa kulutuksen perustaso suojataan niin, että riski kohtuuttoman korkeista tuntihinnoista katoaa. Samalla omalla kulutusprofiilillaan voi laskea hintaa perustasoa alemmas, eli käytännössä kotiuttaa osan halpojen spot-tuntien hyödystä. 

Ja vaikka nykyinen sähkösopimus olisi halpa tunnista riippumatta, kannattaa lataukset silti ajastaa yön halvoille tunneille. Se auttaa pitkässä juoksussa pitämään sähkölaskuja ja siirtomaksuja kurissa.