Langaton lataus sähköautoihin

Teksti Jussa Nieminen | Pääkuva Siemens

Langattomasta latauksesta puhuttiin innokkaasti jo 2010-luvulle tultaessa, jolloin sarjatuotantona valmistetut sähköautotkin olivat vielä harjoituskappaleiden tasolla. Erilaisia pilottihankkeita on nähty siellä täällä, ja joku autovalmistaja on jopa voinut myydä omiin automalleihinsa sopivaa langatonta latauslaitetta. Kaikille auto- ja laturivalmistajille sopivaa yhteistä ratkaisua ei kuitenkaan ole vielä löytynyt.

Nyt standardointijärjestöt ovat antaneet merkkejä siitä, että viimeisistä kiistanalaisista ratkaisuista ollaan pääsemässä yhteisymmärrykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että latauslaite- ja autovalmistajat voivat tahoillaan alkaa valmistaa langattoman latauksen ratkaisuja, jotka sopivat keskenään yhteen. Siten langattomia latureita voidaan käyttää jatkossa myös julkisessa latauksessa.

Etenkin Pohjois-Amerikassa ja Japanissa ajoneuvojen standardoinnista pitkälti vastaava SAE (Society of Automotive Engineers) kertoo saaneensa valmiiksi langattoman latauksen standardinsa. Sen viimeinen puute oli menetelmä auton kohdistukseen latauslaitteen päällä. SAE on nyt valinnut standardiksi saksalaisten komponenttivalmistajien Mahlen ja Siemensin ehdottaman ratkaisun nimeltä differentiaalinen induktiivinen kohdistus.

Kuva: Mahle | Langattomassa latauksessa auto pitää ajaa oikealle kohdalle niin, että latauslaatta ja autossa oleva lataustekniikka asettuvat päällekkäin. 

Auton ja latauslaitteen keskinäinen paikka tunnistetaan eri taajuuksilla toimivien ristikkäisten ja rinnakkaisten kelojen avulla. Käytännössä auton kuljettaja tähtää latauslaatan päälle jokseenkin keskelle, jolloin kojelaudassa oleva näyttö kertoo tähtäimen tapaan kuinka pitkälle pitää ajaa ja tarvitseeko autoa kääntää vasemmalle tai oikealle.

Kohdistusjärjestelmän kehittäneet Mahle ja Siemens ovat mukana myös eurooppalaisessa kehityshankkeessa, jota vetää sähköautovalmistajien ja latausalan toimijoiden yhteenliittymä CharIN. Se on ollut vastuussa esimerkiksi pikalatauksen CCS-standardin ja rekkalatauksen MCS-standardin kehityksestä. CharIN-hankkeessa on kolmantena yrityksenä mukana WiTricity, mutta Mahlen ja Siemensin muualla standardoima kohdistusjärjestelmä on varmasti tälläkin kierroksella vahvoilla.

Molemmissa standardointihankkeissa keskitytään varsin maltilliseen teholuokkaan, sillä latausteho on rajattu enintään 11 kilowattiin. Korkeampitehoisiakin langattoman latauksen ratkaisuja on prototyyppeinä olemassa, mutta standardia niille ei vielä ole syntynyt.

Sekin kannattaa huomata, että latauskaapelista luopuminen ei ole ilmaista. Postilaatikkomainen latauslaite näyttää jatkossakin jokseenkin samalta kuin nyt, mutta kaapelin tilalle tulee selvästi kalliimpaa tekniikkaa sisältävä latauslaatta fiksuine kohdistusjärjestelmineen. Myös autoon tarvitaan komponentteja, joita siinä ei nyt ole. Langaton kotilaturi voi maksaa esimerkiksi tuplahinnan langalliseen verrattuna, ja autoonkin ominaisuus pitänee hankkia lisävarusteena. Jää nähtäväksi onko käytön helppous lisäeurojen arvoista?